29.7.2010

heaven on my plate, hell in my stomach.

Herkuttelu lomalla, näkyy puntarissa.
Kesä, juomat herkut - näkyvät puntarissa.
Kesällä olisi juurikin tarjolla kevyempiäkin herkkuja, ihania hedelmiä...
Voisi juoda raikasta vettä, syödä kevyita salaatteja.

Mutta jotenkin se vaan lipsahtaa.
Herkkujen puolelle,
suolaista ja makeaa.

Jostain löytyisi vain se tahdonvoima, missä se on?

Mutta nyt on hyvä taas jatkaa,
edessä on vaan työtä, opiskelujen alkaminen
-ehkä viilenevä sää virvoittaa mielen liikkumaan ja nauttimaan kevyesti, kevyemmin, olemaan ehkä joskus kevyempi.

Mutta nämä plussatut kilot on saatava kuriin. Piste. (Toivottavasti osa on lentojen ja kuumuuden aiheuttamaan turvotusta) (Toivon sitä NIIN)


... siis näin ihanat hedelmätorit,
Puolan Gdanskissa.

14.7.2010

.pokaali


Hankin itselleni 40 vuotislahjaksi Polarin sykemittarin. Itseasiassa, siitä on alkanutkin pienemmän minän etsintä. Tulokset viiden vuoden aikana ei varmaankaan pääsisi minkään laihdutusliikkeen mainokseksi, vajaat viisi kiloa keskimäärin vuodessa.

Mutta ... laihduttamani kilot ovat kutakuinkin pysyneet poissa. Maksimissaan 5 kilon ryhtiliikkeitä on tehty, fyysinen pahoinvointi on siihen pakottanut. Tästä olen hyvinkin tyytyväinen - ennenhän millään ei ollut mitään väliä, ainoastaan hyvä ruoka oli hyvää, ja sitä piti olla paljon.

Niin, sykemittari on toiminut minulle liikunnan motivoijana. Sen kertomat kalorinkulutukset, tuo tavallaan mitätön asia: näytölle tulevapokaali viikon riittävän liikkumisen saavuttamisesta, motivoi liikkumaan neljä kertaa viikossa. Hymyilyttää tällainen lapsellinen asia, mutta enemmän hymyilyttää maanantaiaamuna, kun sykemittariini ilmestyy tuo pokaali. Niinkuin tänä maanantaina. Pitkästä aikaa.

mikä motiovoi sinua liikkumaan?

Liikuntamuodokseni löysin alkuun uimisen. Se fyysisesti valtava minä ei uskaltautunut ensin paikalliseen uimahalliin, vaan aloitti varovasti ensin pienestä kylpylästä lainatulla uimapuvulla. Pari uintireissua mökkilomalla vieraissa uimahalleissa - sitten olin karaistunut tarpeeksi ihmisten katseilta. Niinpä en enää vähää välitä katseista, menen ja uin, vesijuoksen - juuri sellaisena kun olen. Onneksi vahva likinäköisyys helpottaa asiaa, enhän edes näe pitkään katsovia katseita....


9.7.2010

... "sallivaa hyväksyntää"

Kaija Virho-Litmasen ajatuksia paino-ongelmasta ja elämänhallinnasta
"Hymykin on herkemässä, kun ääni, joka aikaisemmin kielsi kaiken hyvän, on muuttunut myötämieliseksi, sallivaksi hyväksynnäksi. Hissun kissun mennään eteenpäin tässäkin asiassa, ilman painetta ja pakottamista. Paino putoaa, kävelylenkki tuntuu hyvältä, vesi maistuu ja pienikin kiinteytymisen tunne vyötäisillä on julhan paikka."


7.7.2010

. puntarilla


Yllättäen,
kaikesta harhailusta huolimatta
-painoni oli pudonnut 1.6 kg.

Varmaankin nestettä, suurin osa.
Mutta tämä on kuitenkin tärkeä aloitus, motivaation kannalta.
Nyt on syytä jatkaa,
syytä miettiä suupalallisia
syytä aikatauluttaa liikkumisensa.

Aihetta pieneen ilotulitukseen.
(ja jotenkin kevyempi olo, vaikka lienee vain korvien välissä - se olo)

6.7.2010

. lähtöpisteessä.

kun varovaisesti, salaa napsaisee sen yhden ylimääräisen herkkupalan
.... kohta sitten toisenkin. ja sitten ei edes salaa.

syönti lisää syömistä,
mitä enemmän syöt, sitä enemmän nälkä.

Hymyilyttää,
hyvin alkoi ensimmäinen viikko.
Turmion tietä - heti kahden ensimmäisen päivän jälkeen.

Kuka keksisi grillille myytäväksi sellaisen herkun,
jossa ei olisi juurikaan liikaa kaloreita,
mutta auttaisi siihen yölliseen suolaisenherkun tuskaan?

Mutta
-tästä on hyvä jatkaa. Kaikesta huolimatta. Kaikesta johtuen.
Vaikka se sama ähkyinen olo oli juuri maanantaiaamuna,
kuin edellisenäkin.

Tämä viikko suunnitelmissa liikkumista. Jossain muodossa. Joka päivä.
Eikä tekosyyksi liikkumattomuudelle saa olla se, että töitäkin on joka päivä. 9 päivää putkeen.

Ainakin minä jaksan paremmin töissäkin,
jos saan aloittaa tai lopettaa työpäivän jollain tavoin liikkuen.
Eilen sauvakävelin ihanassa auringon paahteessa,
tänään suunnittelin lähteväni töiden jälkeen pyöräillen kaupungille.
Huomenna vesijuoksemaan.

ja kuvan kaltaiset herkut saavat jäädä nyt
- ainakin vähemmälle.

2.7.2010

syitä ..




Harvoin minulle on mainittu ylimääräisistä kiloistani - en osaa ehkä edes ymmärtää toisten katseita arvostelevasti. Erään kerran etelänmatkallani söin puolituttujen naisten kanssa, joista toinen ruokailun lomassa (jossa join juomaksi cocacolaa): "me olemmekin keskustelleet, että miten sinä olet noin iso, kun et syökään liikaa" (hotellissamme oli päivällisellä seisova pöytä, ja söimme yleensä viereisissä pöydissä) "..... mutta sinähän juot tuota cocacolaa, siinä se syy!"

Jotenkin vaan mielessäni sillon totesin, että
tyhmyydellehän ei juurikaan mitään voi, kiloille kyllä.

1.7.2010

repsahduksia



Päiviä, jolloin hyvistä aikomuksista huolimatta syö enemmän kuin on tarve.

Tällaisen repsahdus päivien jälkeen ajattelee, että mitäpä sitä enää kannattaa -läskiksi meni koko homma. Unholaan kcal-laskurit, painonvartijoiden pisteet, ruokapäiväkirjat. Kun en herkuja mihinkään merkitse, niitä ei ole. Ja kun meni läskiksi, niin olkoon.

Opettelen jatkamaan siitä, repsahduksen päivästä. Enkä enää pidä sitä edes repsahduksena, pidän sitä elämänä. Elämään kuuluu herkuttelu, joskus. Sitä voi tasapainottaa lisäämällä liikuntaa, mutta mielestäni seuraavan päivän "kuijotus" aiheuttaa kierteen. Paras on vaan jatkaa samalla mallilla, kuin aiemmin. Unohtaa herkuttelujen päivä - ei yksi päivä laihtumisessani kaada mitään. Se on vain yksi päivä, eräskin ylimääräinen kalori liikaa -mutta siitä jatkan.

Kaksi päivää on ollut nyt näitä herkuttelijen päiviä. Olen herkutellut ihanasta auringosta, mukavasta seurasta, hyvästä ruuasta, kylmistä juomista. Ja jatkan tästä.